Olin aika yllättynyt tässä kun luin uutta Vkasia.
Siinä joku Miespuolinen kertoi ihastuneensa ensimmäiseksi tulevaan uuteen autoonsa sen värin vuoksi.
Ei muuta kuin auto uimaan ja Suomeen.
No ei siinä vielä kaikki.
Seuraavakin saman auton omistaja kiinnitti heti huomionsa kuulemma tuohon upeaan väriin.
Auto oli muuten vihreä.
Minä olen aina luullut että se auton värimaailma on vähän niinku muijien (somelaisten muijen) juttuja.
Minä en vihreästä autosta tykkää.
Joskus aikoinani kun tilasin autoa Saksasta sanoin hiukan häpeillen trokarille
kun kyseli mitä ominaisuuksia autossa haluisin olevan että se ei sitten saa olla vihreä eikä sininen.
Viininpunainen olis pitänyt olla.
Ei löytynyt.
Menin sitte itte mukaan valikoimaan ja löysin hopeanharmaan.
Ja nyt mulla on vihreä.
Mutta se näytti ekaks äkkiseltään mustalta.
Ja sitäpaitsi just silloin haluisin just sen auton.
Väri on kyllä muuten tärkeä.
Helposti tulee väriä kysyttyä kun jostaan autosta tulee puhetta.
Ja mustahan on aina musta.
Paitsi kun se on kuranen.
Ärsyttävää.
Mutta kun autokuume on tarpeeks kova niin ei se väri enää niin tärkeä olekaan.
Mun yks likkakaveri kerran näki pienen punaisen auton
ja ihastui siihen niin että halusi itselleen samanlaisen.
Ei muuta kuin merkkiliikkeeseen.
Siellä oli esillä samanmerkkinen auto mutta sinisenä.
Kaverini kysyi että saako tämmösen punaisena.
Saa toki, mutta sen tuleminen kestää sitten pari viikkoa.
Nooo, kyllä sininenkin käy, totesi kaverini.
Ja niin hän nyt ajelee sinisellä pikkuautolla.
Ihan hänen kiusaks nyt laitan tähän jokusen punasen auton Ameriikan autosousta.
Ja aloitetaan heti dodgella kun se munkin sarkkeri on nyt ens viikolla menossa tullaukseen.
Sekin on jonkunsortin punainen.
Ennemmin semmonen matta ja haalistunut.
Ja onhan ruostekin punaseen vivahtavaa.
Jotenkin tulee tästä allaolevasta mieleen mun vanha 74 MB 220 vajaa 20 vuotta sitten.
Oli kans tämmönen kiiltävän punainen.
Siinä oli senaikainen permashine kestovahaus.
Hieno auto kaikinpuolin mutta niin oli vaan siitäkin päästävä eroon.
Oli vähän ronkeli tossa käynnistymisessä.
Hehkussa oli jotain aikalailla pielessä.
Muttei sentään niin paljon kun mun toisessa vanhassa pystylamppusessa.
Se laitettiin hehkuttamaan sillai että semmonen noin 30-40 senttii pitkä jakari laitettiin tietyyn paikkaan nojottamaan konehuoneessa.
Sitten vetämään hehkunuppia ja kattomaan alkaako lanka punottamaan.
Ja onpa tullut käynnisteltyä yhtä vanhaa ransiittia aikoinaan aina aerostartilla.
Suhahdus jonnekin putkeen konepellin alla ja kauheeta juoksua hyttiin vääntämään avaimesta.
Ja jos nopeesti kerkes starttaamaan niin kyllä sit hörähti!
Ja väri oli keltainen, vuosimalli tais olla kans 74.
Eli siis Fordissa pysytään mut punaisessa.
XL.
Varmaan hyvä koko autossa.
Hieno auto kaikinpuolin mutta niin oli vaan siitäkin päästävä eroon.
Oli vähän ronkeli tossa käynnistymisessä.
Hehkussa oli jotain aikalailla pielessä.
Muttei sentään niin paljon kun mun toisessa vanhassa pystylamppusessa.
Se laitettiin hehkuttamaan sillai että semmonen noin 30-40 senttii pitkä jakari laitettiin tietyyn paikkaan nojottamaan konehuoneessa.
Sitten vetämään hehkunuppia ja kattomaan alkaako lanka punottamaan.
Ja onpa tullut käynnisteltyä yhtä vanhaa ransiittia aikoinaan aina aerostartilla.
Suhahdus jonnekin putkeen konepellin alla ja kauheeta juoksua hyttiin vääntämään avaimesta.
Ja jos nopeesti kerkes starttaamaan niin kyllä sit hörähti!
Ja väri oli keltainen, vuosimalli tais olla kans 74.
Eli siis Fordissa pysytään mut punaisessa.
XL.
Varmaan hyvä koko autossa.
Punaisella jatketaan ja vähemmillä jutuilla.
Että lyhyesti aikas kiva pari.
Punaiset Parit senkun paranee.
Molemmat pienille ihmisille.
Molemmat pienille ihmisille.
Mutta tässä vasta symppis pari.
"Kun mää täs vierellä olen vielä niiiin pikkunen..."
Tosta pikkupiiperöisen liekeistä päästäänkin sitten oranssiin.
Ja pakko se on nyt sentään yks Plymonttikin saada sivulle.
En kyllä henk.koht mistään hemeistä paljoa perusta.
Vaikka se on kuulemma jotaan aika huippua.
Sou not!
Ja sitäpaitsi oranssi ei sovi mulle.
Ja sitäpaitsi oranssi ei sovi mulle.
Vaaleanpunainen on aina niin hempeetä ja ihanaa!
Ja tällä myös kyllä jumputtaa!
Reetunkin tsingiskaanin HuH-HaH raikuis siihen malliin
että heikommat jalankulkijat menis kumoon ääniaaltojen voimasta
ja sisäelimet hyppis vielä puoli vuorokautta kohtaamisen jälkeenkin.
Onkohan näissäkin niin ettei niitä bassoja ja diskantteja saada ikinä säädettyä sillai
etteikö niitä vois hienosäätää aina hiukan lisää.
Mitenkäs mahtaa olla konehuoneessa, säädetäänkö sytytyspuolta yhtä hartaasti?
Alussa kerroin että vihreet ja siniset autot ei ole mun juttuja.
Tässä olis tämmönen sinisenkukertava.
Siks otin tän kuvan kun mulle tulee tämän auton muodosta mieleen Tuhkimon kurpitsavaunut
joilla se lähti sieltä bileistä niin nopsaan et kenkäkin meni hukkaan.
Niin ne kengät edelleenkin tuppaa jäämään kun liikaa piletetään.
Pitäkää ny hyvät ihmiset huolta kengistänne!
Ja loppukivaa.
Onks hauska, häh?
