perjantai 30. marraskuuta 2012

Herneitä ja Tennessee valssia

Siinä se nyt on saanut lohko väriä pintaan ja mäntäkin kuvassa näkyy, se on kuulemma tärkeetä.
Niin on punainen kuin mun kirsikkatomaatit kesällä kasvihuoneessa, ne jotka ehtis kypsyä.
Meni hiukan persiilleen toi kasvihuoneviljely tänä kesänä.
Miks muuten moottoria sanotaan pannuks, padaksi ja millon miksikin.
Eiks jotkut sano sitä käeksikin kun myynti-ilmoituksissa joskus näkee sanottavan että käy ja kukkuu.
Miksei se voi olla vaan yksinkertaisesti moottori.
Vai päteekö tässäkin tapauksessa vanha sanonta
"Rakkaalla lapsella on monta nimeä"

 Tässä olis furyn vaihdeloota ja vieressä vasemmalla, jollei kukaan muuten arvannut,
on transitin vastaava.
Tosiasiahan on että vain amatöörit ajaa automaatilla.
Automaatti tosin on kätevä kun puhuu samalla kännykkään kun ajaa.
Minä en tietenkään sitä tee, sehän on hyvänen aika kiellettyä!

Siinä ne on niinkuin suppilovahverot.
Transitin loota on kyllä huomattavasti miehekkäämmän näköinen kuin toi toinen onneton vieressä.
Kai tuo transitin manuaali on sitten pian viritetty furyyn.
Tulis sitä ajamisen iloa lisää kun sais vaihteita vaihdella.
Eihän tässä mitään amatöörejä kerta olla.

Öljypohjaa kauan manguttiin ostettavaksi kaikenlaisilla palstoilla. 
Keltään ei muka löytynyt.
Onneksi uuäspartsi auttoi.
Rikkalapiossa oikealla on aarteita pihatakkini taskuista. 
Olihan siellä rahaakin, pari ameriikan kolikkoa ja 10 senttinen.

Minäkin annoin taas panokseni öljypohjaprojektiin.
Minulla tunnetusti on ratkaisu joka ongelmaan.
Mielelläni kommentoin asiaan kuin asiaan, jopa ilman pyytämistäkin.
Mikäs tässä on antaessa neuvoja kun kerran on siinäkin niin hyvä.
Tuo siivilä on minun ideani.
Uhrasin keittiön kaapistani paljon kokeneen siiviläni uusiokäyttöön.
Uutta en ole vielä saanut tilalle.


 Noin nätisti se paketoitiin putken päähän.
Toivottavasti pysyy putkiklemmarilla kasassa ja kiinni,
ettei ala siellä öljypohjassa omia aikojaan seilailemaan.
Ymmärsin muuten että tuota putkea piti pidentää kun tämän uuden öljypohjan kaukalo oli syvempi kuin vanhan.
Pitää tarkistaa suulista polkupyörät, onko niissä vielä sarvet tallella. 
Minun Ainosta tuo putki ei kyllä ole kun ne sarvet on ruostuneet.

Ja avot, upeelta näyttää!

Naiset on kuulemma sellaisia 
että kun ne jotain saa päähänsä niin ennen ei rauhaa tule kun päähänpinttymä on  toteutettu.
Eli minulle on nyt tulossa sarkkeri jos kaikki sujuu putkeen.
Tennesiistä seiskanelonen ja on aika paha.
Niissä vähän vanhemmissa korimalleissa on minun makuuni kamala se takalasihässäkkä.
Halusin semmosen kulahtaneen enkä mitään pappaluukkia.
Erityisesti ihastuin kun sarkkerin kerrottiin tarvitsevan maalausta.
Sisusta on kuulemma räjähtänyt.
Se nyt ei ehkä ole ihan kiva juttu mutta ulkokuori nyt painoi enemmän valinnassa.
Niin vaan olen minäkin pinnallinen, ulkonäkö ratkaisee.
Ihan sama mitä sisällä kunhan näyttää hyvältä.
Kerran tai pari olen ostanut liian pienet kengätkin vaan sen takia kun ne oli niin hyvännäköiset.
Ja kauneuden vuoksi naisen pitää kärsiä.
Ja paljon olen kärsinyt mutta kauniimmaksi vaan en ole muuttunut.
 
Siellä on muuten konepellin alla vihreä pannu.
Mietin että ei sitä nyt viitsisi tomaatiksikaan kutsua.
(oikolukija halusi olla besserwisser ja sanoi että tomaatti on autoslangissa automaattiloota)
Herne olis ollut värisävynsä puolesta hyvä nimitys.
 Kuulostaisi kyllä aika alentavalta jos joku kysyis että 
näytäs nyt mimmonen herne siellä konepellin alla lymyää.
Olen ymmärtänyt että jos minua kutsuttaisiin herneaivoksi niin silloin pitäisi vetää herne nenään.
Silloin olisi herneelläkin suuri merkitys.
 
Toinen vaihtoehto vois olla melooni, 
eiks meloonit naisella ole jotain aika suurta tai jos meloonit on miehellä kainalossa niin eiks senkin pitäis jotain voimaa kuvastaa.
Ja jos melooni menee nenään niin sillon vasta onkin übersuuri juttu kyseessä.
Tarkoittaa käytännössä noin parin viikon mykkäkoulua.

Haluan silti että mun sarkkerilla on papu.
Papu kuulostaa tehokkaammalta kuin herne ja melooni taas ehkä sopis paremmin vihreelle isolohkolle.


Loppuhuipennuksena tällainen pläjäys.
Sopii teemaan kun olen puhunut suppilovahveroista. 
Sieniähän ne on kärpässienetkin.
Taustalla taas on kuuluisa kasvihuoneeni josta löytyy muun muassa tomaatteja.
Ja papukin sopii tähän kuvaan.
Sellainen on myös tuon käsivarressani olevan pääkallon alla!
 
PS. Niille jotka nimimerkistäni päätellen ovat luulleet löytäneensä jonkun tosi pornon blogin.
Tämän verran sitä löytyy.
Kuvassa seksyä ehkä saman verran kuin vanhan Warren kiinnileikanneessa koneessa.





tiistai 20. marraskuuta 2012

Pihan pannuton

Malli: 2D sedan 20M-41F/2700
Ensirekisteröintipvm 06.11.67
Viimeinen katsastuspvm 29.04.88
Säilytetty jossaan missälie kuusen alla.
Pesty 15.11.2012
Takavalot Crownin.
 
Takakaaret mersusta.
Omapaino 1060, kantavuus 400.
Eli tarkoittaakse että autossa saa matkustaa neljä sadan kilon iloista mobilistia?
 
 Lasikuituinen flippikeula jonka alta ei löydy minkäänlaista pannua eikä tomaattia, joka muuten rekisteriotteen mukaan pitäisi olla 1.99 litranen.
Että tämmöinen tapaus tällä kertaa ja  mitä tarjotaan?
 
Siinä ne nyt on vähän niinkuin samiksina valkoisin pressuin ja ilman moottoreita.
 
Seuraavaksi käsittelyyn hoidokki. Se on vähän hienohelma, hiukan peräänsä vilautti suulin ovesta noille onnettomille ulkona oleville. Eihän niillä ole ees konepellin alla kuutioita millä pullistella.
 
Toisilla se tomaatti loistaa kuin saharan aurinko!
 
Oli sitten tehtävänä irroittaa tuon ihanasti punoittavan motin päältä se arvioni mukaan noin kaksisataa kiloa painava konepelti.
Jonka etureuna ylhäällä ollessa oli niin korkealla että sain kannatella sitä käsivarret suorina. Ja ilman korkokenkiä.
Se painoi ja kädet oli vähän kipeenä edellisen päivän savipaakkusessiosta.
Tehtävä oli vaativa.
Konepelti olisi pelkästään minun käsieni varassa kun ruuvit irroitetaan.
Se voisi läsähtää joko tuulilasia päin.
Tai pudota noitten jousien päälle rikkoen konepellin.
Oikeastaan se vois pudota ihan mihin vaan.
Sille voisi tapahtua ihan mitä vaan.
 
No onhan se toki taitoa vaativa homma se ruuvien irroittaminen kevyesti veivaamalla räikkäavaimella.
Miehekästähän se on kun tekee jotain tosi tärkeää jollain työkalulla kuin että kannattelis tota hirmu isoa ja raskasta konepelliä ja jännittäis että mihin se putoaa ja että tuleeko lasinsirpaleita vaiko lommoja.
Mietin että ehkä se räikän narisuttaminen vaan sopii paremmin minua kakskytä senttiä pidemmälle ja luultavasti pikkiriikkisen vahvemmalle miehelle.
 
Päätin siltin minäkin narista alimmaisten ruuvien irroitusten jälkeen.
Ja hyvinhän se sitten sujui minulta  niiden jäljellä olevien kahden ruuvin irroitus, tosin ilmapiiri oli jotenkin aika jäätävä.
Ihan kuin olisin ottanut toisen lapion hiekkalaatikolla.
Mutta kyllä naisetkin osaa!
 
Edellisessä blogissa oli esittelyssä mun magnumin väriset kumisaappaat.
Näillä uusimmilla hankinnoilla ei ehkä ihan mentäis pihahommiin.
Superkirppiksen satoa, eikä maksanut paljoa.
Näihin kenkiin kun vielä löytyis se sarkkeri...
 
 



 
 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Poppikissa poistuu

Hupsista, on vähän blogien kirjoittamiset jäänyt.
 Koneella kun on ollut ruuhkaa kun on sitä mun sarkkeria etsitty.
 
Ei ole vielä löytynyt. Tai olis löytynyt jo parikin mutta jotkut muut löysivät ne ennen. Etenkin yhden ihanasti kauhtuneen punaisen joku ikävä ihminen vei mun pienen sievän nokkani edestä.
Olen siitä hyvin hyvin vihainen!
 
Viemäriremontti alkaa olla loppusuoralla ja se oli sitten aika pestä tuon pikkuhirmun parin päivän aikana saama savikuorrutus pois.
Kuinkahan monta pölypussillista savea kertyy vielä eteisen matosta.
Tulis jo pakkanen ja lunta! 
 
Todistettavasti syyllinen lavetin kyydissä matkalla pois.
Miten nyt tuleekin mieleen että toivottavasti ei tarvitse kirjoittaa blogia otsikolla *Poppikissan paluu*.
Siitä sais muuten kauhuelokuvan, nimivaihtoehtoja voisi myös olla: 
*Tiedän mitä katti teki viime syksynä*
Tai elokuvan Hohtoa mukaillen *Savi*
Ja kuvitelkaas tota kattia häärimässä pihalla Psykon suihkukohtausmusiikin vinkuessa taustalla!
Ihan Hirveetä!!!

Vaihtamalla paranee!
Panostin tulevaan savikuravellin tasoitusurakkaan hankkimalla tuliterän rautaharavan. On muuten 10 vuoden takuu.
En antanut vanhaa vaihdossa.
 
Uudet kumisaappaani.
Menee nämä pihahommat ihan välinebrassailuksi.
Hyvät välineet, parempi teho.
 
Ja tästä se sitten alkaa. Miten ihanan pirteältä nuo oranssit kumisaappaani tulevat näyttämään tuon kaiken harmauden keskellä.

Päivän tallustelu savessa ohi, muutama kilo kulki saappaissa kokoajan mukana. Enkä nyt tarkoita omia kilojani, jotka varmaan vähenivät sitä mukaan kun paino saappaissa lisääntyi. Eiksniin?
Hyvää ja tehokasta treeniä jalkojen lihaksille ja varmaan saappaat tykkäs savihoidosta.
Rautaharavasta ei ollut oikein mihinkään, eli vaihtamalla ei juurikaan parantunut. Savi tarttui piikkeihin eikä irronnut vaikka miten olis ravistellut. 
Eli siellä sitten kyykistelin ja revin käsin savipaakkuja maasta ja heittelin niitä muka parempiin paikkoihin.
 Sananmukaisesti käsityötä.
 
Pysytään oranssilinjalla.
Töistä tullessa bongattua.
Kuva ei tee ollenkaan oikeutta maalaukselle. Auto suorastaan säihkyi ja toi konepelti oli jännästi vähän tommonen vaaleampi.

 Läyhy ei säihky.
Läyhyssä on asennetta.
 Läyhy on jäyhä. 
Se kasvaa jäkälää.
 Ja jäkälää ei rahalla saa!


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Savi ja vesi

Kivat on näkymät keittönkin ikkunasta, tätä olen odottanut kolme vuotta! 
Mukavan sateinen sunnuntaipäivä.
Savikin tykkää sateesta, jos olis kuivaa niin sehän olisi ihan muruna, nyt se pysyi hyvin notkeana ja kimmoisana.
Ei olisi kuulemma millään halunnut irrota kissan kauhastakaan. 
 
Tämmönen pytty pitäisi saada maan sisään. Siinä saa katti jonkun kerran raapustaa maata et tulee noin iso kuoppa.  

Just tähän se kissa nyt tänään halusi ihan välttämättä asettautua.
No, olihan mulla kyllä noita vadelmapuskiakin aika paljon. Ja taisin jopa viime kesänä vähän valittaakin kun ei millään viitsis niitä vadelmia jatkuvasti noukkia.
Ens kesänä ei ehkä tartte noukkia.
 
Tästä tilanteesta eilen operaatio aloitettiin...
 
Ja tässä sitten parin päivän jälkeen näkymät kun lapsi on kerrankin saanut toteuttaa itseään. Eiks ne lapset yleensä oikeen hakeudu sinne missä on eniten kuraa ja vetelää? Taitaisi käydä kyläkoulun ala-astelaisia kateeksi kun tietäisivät mikä ihanan velluva kurataivas täällä pihalla on. Varmana jäisi saappaatkin kiinni ja mikäs olisikaan sen hauskempaa!
Poika kyllä meinasi että olis ollut hyvää ainesta saviruukkuihin. Tosta määrästä olis saanut kaikkiin Suomen honkkareihin ruukkuja ja varmaan olisi riittänyt vielä ulkomaanvientiinkin.
Vaan kyllä pojankin hymy melkein jo hyytyi iltapäivällä, tämän kun piti kuulemma olla yhden päivän homma ja vielä pitäisi saada tuo kuravelli jotenkin levitettyä tasaiseksi.
 
Mutta ei hätää. Minullahan on nämä työkalut, etualalla kuuluisa rautaharavani, jolla olen muutaman kuution multaa/savea levitellyt ja johon muuten myös mukavasti savi tarrasi kiinni kun päivällä sen kanssa vähän otin tuntumaa tulevaan koitokseen.
Äkkiäkös minä reippaana ja crosstrainerilla harjoitelleena tuon pihan saan tasaiseksi ja siistiksi noilla kaluilla! Keväällä vaan nurtsinsiementä maahan ja taas saa alkaa valittamaan kuinka se ruohokin kasvaa ja aina sitä saa olla leikkamassa. 
 
Kuraisen viikonlopun aikana on tapahtunut muittenkin pihalla. Tämä vanha pesänhankkimisväline, liekö sillä mitään kummempaa saalista edes saatu, on lastattu lavalle ja toivon mukaan näkyy vielä tänään täällä pihalla. On meinaan mun auri vetämässä tota pakettia tuolta 400 kilsan päästä.
Tuo melkein menis mun haaveilemasta ajan patinoimasta sarkkerista näkönsä puolesta.
Mut se on läyhy.
 
 
 

lauantai 10. marraskuuta 2012

Ihan kauhee kissa

Musta on tullut aika kauhee sälekaitimien välistä vakoilija, ja vielä työaikana. Hyi minä!
Mutta tottahan tommosen limusiinin huomaisi vaikka ei niin päivystäisikään ikkunassa.
Jota en tietenkään tee, pois sellainen minusta.
Vahingossa joskus jotain huomaan.
 
 
Olipa jännän näköinen moppeli.
Honda.
 Ikinä tommosta nähnyt ennen ja minä sentäs olen paljon kaikkea nähnyt!

 
The Tuhnus.
Tämäkin oli ihan pakko ikuistaa, ei noitakaan enää joka päivä näe liikenteessä.
Aika siistin näköinen. En kyllä alkanut sen enempää tutkimaan oliko alusta missä kunnossa ja miten kuskinpenkki, oliko ehjä.
Usein ne tahtoo olla rikki vanhemmissa autoissa. Mutta kummallistahan se oliskin jos pelkästään apukuskin penkki olisi riekaleina.
 
 
 
No sitten pihalle! 
Niin se sitten oli ilmestynyt sinne tommonen kissa. 
Pirteää vaihtelua kun oli joku moottorillä liikkuva jossa ei ole renkaita.
Kovasti on viattoman näköinen katti, hiukan epäilin  että onko siitä muuhun kuin sotkemaan hartaudella hoitamaani sammaleista ja voikukkaista nurmikkoani.

 
Harvemmin eli tuskin koskaan olen väärässä mutta nyt tunnustan olleeni, sehän on ihan kauhee kissa! Mylläsi ihan kauheen syvän kuopan pihalle.
 Miten tommosella kinnerillä sai yhden ihan kauheen kannon ylös maasta ja miten sillä sai nostettua ihan kauheet kaivonrenkaat pois.
Noh, olihan siellä mun poikani puikoissa, taitaa sittenkin olla yhtä taitava kuin äitinsäkin. Olisinhan minäkin tuon homman tietenkin tehnyt muttei edes kysytty.
Noi kaivinkoneet on kai poikien juttuja.

 
Aikas läheltä elintasosiipeä mentiin. Enää ei taideta niitäkään rakennella taloihin, on varmaan elintaso sitten laskenut.
 Nurkat on torpasta vielä pystyssä ja kukkasetkin laatikossa ikkunalla.
Eli ei tullut "hups tai ohos" -liikettä. Vielä... huomenna homma jatkuu...


 
Elikkäs kyseessä on siis suoraan sanottuna paska homma. Viemärijuttuja ja sitä itteäänkin tuli nähtyä kun vessanviemäri oli totaalisesti tukossa. Ja olisi sen hajustakin tietänyt mitä hommia me tehtiin. Mutta rahahan se aina kuulemma on mikä haisee.
Vaan kaikkea muuta sieltä viemäriputken päästä tuli kuin seteleitä.
Ai miten niin ME, no tottakai minä olen joka asiassa mukana, jollen muuten niin antamassa hyviä ja asiantuntevia neuvoja ainakin niin kauan kunnes minut passitetaan sisälle keittämään vaikka kahvia.

 
Ylläolevassa kuvassa näkyy oikealla alareunassa tämä kesäisin niin kauniisti kukkiva pioni.Pioni on perenna, eli monivuotinen kukka. Näin ihanasti se nytkin kesällä kukki, tämä kukkapenkin komistus.
Onneksi tuli ikuistettua sekin... sillä...

 
 
R.I.P.
Pioni 10.11.2012
 

Siinä se oli, just tuon telajäljen kohdalla.
SNIIIIIIIFF....

lauantai 3. marraskuuta 2012

Halloweenia ja aurin onkelmia


 Niin se vaan petti pihan varmatoimisinkin auto, mun auri! Ei motti murahtanut kun avaimesta käskytin. Noh, on se joskus ennenkin sen tehnyt ja syynä oli silloin vesi polttoainesuodattimessa. Eli suodattimen tyhjennys ja vähän apuvirtaa kun kiukuspäissäni tuli vähän starttailtua... Ei se kyllä heti apuvirrallakaan meinannut käynnistyä mutta kun hetken oli piuhojen päässä niin virkos sentään.



 On sitten nastatkin vaihdettu alle.  Se oli merkki - vesisateet alkoivat.



Ei se ole auto eikä mikään jollei konepellin alla ole joku V! Kulutus muuten tipahti polttoainesuodattimen tyhjennyksen ja talvirenkaiden vaihdon jälkeen melkein 1,5 litraa sadalla. Ei mene enää kuin vaivaiset 10,3 litraa yhdistetyssä maantie- ja kaupunkiajossa.  Autoilu on mukavaa!




Siinä se nyt nököttää, projketi. Tänään tapahtui edistymistä ohjauksen kumin muodossa. Se on nyt saatu tai tehty tai jotain ja paikoilleen asennettu ja kokeiltukin että toimii. Minun avossa ei semmosta kumia ole kun siinä on se tanko suora ja tässä se taas on sillai vinossa että tarvitaan semmonen kumi niinkuin niveleksi. Näin minulle kerrottiin. Itse kyllä ajattelisin että mun autossa olis kaks tankoa suorassa kulmassa ja tossa toisessa ne menis niinkuin vinossa. Voiko tämän selvemmin enää selittää?







Furyn takaluukku oli tänään ajankohtaisesti halloweentunnelmissa. Vesi siellä oli oranssia kuin halloweenkurpitsat rapakon takana. Putsasin sen catepillar-sukalla.


Kurkistus tilavaan autotalliin. Yllättävän siisti vielä. Johtuukohan siitä että voimavarat ovat nyt menneet iibein päivystykseen kun pitäis saada mulle se uus auto.


Päivän harrastustoimintaan kuului myös vuoden pihalla maanneen vaihdelaatikon roudaus talliin. Oli muuten aika painava etenkin kun minut meinattiin laittaa kantamaan raskaammasta päästä. Yritin näön vuoksi vähän valittaa, eihän sitä kannata kaikkea voimaansa näyttää. Sillä siihen loppuu sitten kaikenlainen avunsaaminen vähän raskaamissa ja ikävemmissä hommissa. Mitäs sitten keksin syyksi kun en viitsi itse mattoja viedä pihalle.



 No onhan sitä nyt tullut shoppailtuakin, tottakai! Piltemassa esittelyssä saappi. On siellä kyllä hienompiakin vehkeitä ollut.


Ostoskierroksen löytönä 2,5 desin teräsmitta joka muuten oli 1,21 euroa halvempi kuin olis ollut honkkarissa jonne mentiin seuraavaksi ja josta ostin putkireiskaa keittiön tiskialtaaseen kun se pulputti. 

 
Ja tämä loppuraskaannuksen kuva ei sitten sovellu heikkohermoisille, katsominen omalla vastuulla.

Hyytävää halloweenia ja karmeita painajaisunia vaan kaikille!


Ja jos jollakin ei mielikuvitus riittänyt niin selvennykseksi kerron että oviaukossahan on ihan ilmiselvästi haamu!