torstai 18. huhtikuuta 2013

Nakkidilemma

My name is Charger, Dodge Charger.

Eipä ole kauheesti tullut sarkkeria ihmeteltyä
vaikka se onkin parkkeerattu ihan tohon ulko-oven eteen.

Sarkkerilla oli vähän tyhjäkäyntiongelmaa.
Virranjakaja siellä sitten heilui
ja kaasuttimen johdot oli väärin.
Tommosia aina välillä tulee ilmi,
eli nou probleemo.

Nyt ei enää sammu omia aikojaan.
Semmoset autot on kyllä tosi tylsiä jokka sammuu silloin kun ei pitäis.

Kerrankin oli jotain virtalukko-ongelmaa ei-niin-kauheen-vanhassa volvossa.
Yhtäkkiä kesken ajon noin 60-70 nopeudessa se sammus.
Kyllä meinaan sai vääntää rattia urakalla että sai ohjattua biilin tienreunaan.
Ei olis ollut urakkanupistakaan apua
niin oli kankee.

No tästä taas tulikin mieleeni kun mulla oli niitä vanhoja mersuja 
joissa toi ohjaus oli luonnostaan jokseenkin raskas.
 Että reilusti vaan ajoissa rattia vääntämään jos meinas kääntyä tai mukailla tielinjoja.
(Yleensä kyllä vedän, jos mahdollista, kurvit suoriksi.)
Kerran sitten koeajoin velipojan tuliterää sierraa tai jotain foorttia.
Melkein menin ojaan kun aloin totutusti hyvissä ajoin valmistautumaan kaarteeseen.

Ja tähän väliin väliaikakuva...

Tässä olis tämmönen pelätin lisää.
Jollei toi konepellin The Punisher riitä.
Kävi ilmi että täähän onkin melkein elokuva-auto.
Toi kallo ei olekaan mikä tahansa kallo.
       Se on jostain aivan kauheen hyytävästä toimintakuvasta.
Sopii mulle, mäkin olen aika hyytävä.

Tuningia.
Mä olen aina haaveillut tommosista klemmareista konepellillä.
Ja nyt mulla vihdoin semmoset on.
Ja eikä tarvitse sitä liinaakaan enää että pysyis konepelti kiinni.
Sykähdyttävän ihana kokonaisuus kuvassa!
Ja vapiskaa 
- The Punisher -

SE -Sivussa Evät
No mitä muutakaan se vois tarkoittaa?
Arvatkaas missä tarvitsin pinsettejä tässä kohtaa.
Tietenkin kun siistin noita listojen reunoja kun oli vinyyli revitty vähän epäsiististi irti.
Tarttis kyllä irrottaa toi merkki ja ottaa toi vinyyli tuolta alta pois.

Olen tässä miettinyt että jos alkais puuhaamaan tätä hirmua tiekelpoiseksi.
Ennen kuin marssin tulliin 
pitäis hommata kunnon renkaat.

Kun en siitäkään tykkää 
että renkaat puhkeis kesken ajon.
Niinkin on käynyt.
Vanha ransiitti ja kauhee paukahdus.
Eturengas puhkes.
Olin yksin liikkeellä eikä ollut sillon kännykkää.
Eli joskus vuonna miekka ja kivi.
Näppäränä tyttönä kaivoin tunkin esille renkaanvaihtoa varten ja kappas vaan.
Ei mahtunut auton alle
mistään kohtaa.

Oli semmonen metsäinen vähäliikenteinen seututie.
Aikani ihmettelin kunnes joku teiden ritari sitten tuli
 jolla sattui olemaan semmonen tunkki joka meni matalemmaks. 

Siinä opin että renkaassakin on sisällä semmosia ohuita rautalankoja.
Niitä näkyi tarkemman tutkimisen jälkeen jokaisessa renkaassa.
Ajelin loppumatkan sitten aika hissukseen...

Eli renkaat pitää olla hyvät
tai mulla menee hermot
ja minusta tulee entistäkin hyytävämpi.

Pienen ongelman sain nyt kyhättyä kokoon tämän asian puitteissa.
Kun tarttis ensin saada vanteet.
Halvalla hyvät.
Ja mimmoset niitten nyt muuten pitäis olla.
No kun en tiedä.
Ja ostaisko kaikki neljä
vai vaan kaks taakse
kun edessä olis aika ookoot.
Ja olisko ne uusia vai käytettyjä.

Hirveen vaikeita päätöksiä.

Päädyin kuitenkin sitten että 14" vanteet ne pitäis olla.
Kyselin sitten semmosiin renkaita.
Ne on aikas kalliita.

Taas mietin
että kuka maksaa mun vanteet ja renkaat.
Kenellä on vastuu mun harrastuksestani.
Kuulemma mulla itellä.

Jos kuitenkin sitten 15" vanteet kun semmoset olis ylimääräiset.
Ei tarttis ostaa kun renkaat niihin.

Vähän sitten sateen tauottua mallattiin 15 tuuman vannetta.

Mun naistuuninkisilmä ei kuulemma osaa katsoa tota vannetta sillai 
että kuvittelis siinä olevan hiukan matalamman renkaan.

Mun mielestä toi on Järkyttävä vaihtoehto.

Paitsi nytkun kattoo niin tommosiahan niillä kiihdyttelijöilläkin on takana.
Ja näyttääks toi eturengas nyt taas ihan naurettavan pieneltä.

Mutta ehkä nyt kuitenkin varmaankin pitäydyn siinä 14 tuuman vaihtoehdossa, 
luulisin ainakin.

Mutta sen näkee sitte joskus.
Naiset kun saa vaihtaa mielipidettään,
se on meidän Oikeus!










perjantai 12. huhtikuuta 2013

Peltilehmät lisääntyy

Aamulypsyn aikaan porhalleettiin sitten Hämeenlinnaan hakemaan mun pääkallokiitäjää.
Siis yritin kuunnella Suomipopin aamulypsyä 
sen mitä kuskin rautasaha- ja pulttiostossuunnitelmien ääneenpohdinnalta pystyin.

Muuten reissu sujui yllättävän hyvin.

Huoltoautossa oli mukana KAIKKI 
mitä ikinä olisi voitu tarvita.
Mitään ei tarvittu.

Tomaattiin haettiin vähän lisäöljyä pienen Forssa city sightseeingin kautta.
Se on tätä navigaattoriaikaa.
Ihan vaan piruuttani laitoin kohteeksi 
Autokeidas Forssa.
Ja orjallisesti sitten ajoin ohjeen mukaan.
Forssan keskustassa suurinpiirtein keskellä jotain valoristeystä
puhelimeni ilmoitti että olen perillä.
Ei muuta kuin vanhat konstit käyttöön
ja seuraamaan peltisiä opasteita.

Mutta siis sitä ennen tapahtui Hämeenlinnassa.
Se tärkein.
Moottori - löytyy.

Ja sitten moottori takas piiloon
ja konepelti liinalla kiinni.
Huomattavasti varmempi kuin se sähköjohto jolla se aikaisemmin oli solmittu kiinni.

Todistettavasti on the road!

Kone kuulemma vaikutti aika tirheeltä, tiuhat välitykset ja sen semmosta.
Sävelet ovat kyllä todella surkeat, 
oikeastaan niitä ei edes ole,
orkkisputket juunou.
No sisälle ei olisi muutenkaan kuulunut mitään ääninautintoja.
Siellä surisi.
Kauhee surina kokoajan jostain
paitsi kun vaihde vapaalla.
Eli käytännössä kokoajan.

Sarkkerissa oli muuten mielenkiintoisen näköinen rengastus.
 Oli vissiin teksasin heppu koonnut kaikki 
parittomat ylijäämärenkaat.
Sen verran oli sekalaisen näköisiä ja kokoisia nakkeja alla.

Mutta näin vaan kotipihalle päästiin.
Mun sarkkeri taitaa olla täälläpäin pahimmasta päästä ulkonäkönsä puolesta.
Vaan saipa sekin peukutuksen matkalla.

Kotona sitten heti taas tarkistamaan.
Kyllä - moottori, löytyy.

Ja ei nämä tämän päivän uudet asukit tähän loppuneet.
Tämmönenkin tuli.
Amazon -68
Mitä sitä nyt volvosta osaisi sanoa.
Kai siihenkin silmä tottuu.
Mutta voishan sitä silti säilyttää suulissa.






Mahtaako tämän pihan autokiintiö olla jo täynnä.
Kahdeksan sais kyllä riittää.
Kuvassa ei näy suulissa olevat mun mustat.
Fury ja golffi.
Ja autotallin vieressä oleva metritaunus.
Autotallissa muuten kolmesatanen hoidokki.

Ja kuten tavallista,
amerikaanojen konepellit ylhäällä.
Kummasta se mahtaa johtua
siitä että ne myllyt kiinnostaa
vai sekö että niissä sitä pientä laittoa riittää?


HML Car Show 12.4.2013

Hellou ja terveisiä Hämeenlinnasta.
Hyvä näyttely.
Ilmainen sisäänpääsy.
Kaljaa ei myyty eikä ollu rättikauppiaita.

Mukana myös mun sarkkeri.

Mutta puheitta paras.

Kuvien laatu ny on mitä on,
mutta siitä huolimatta...

ENJOY!








































Mikä siinä muuten on että ameriikan ilma 
ei oikein tahdo pysyä renkaassa?