Melkein muttei ihan

Taas pisti silmääni kun päivällä töistä katsoin ikkunasta ulos. Kivat raidat, onkohan terhakkakin peli?

 

Töistähän se tämäkin on kuvattu. Ja joo-joo, teen mä töitäkin enkä vain päivystä autoja ikkunoista!

 

Sitten on tämä melkein mun herkku. Käytiin katsomassa. Olisin ostanut mutta joku muu ehti ensin, toivottavasti ei mikään trokari. Vähän sieppaa mutta ehkä sitten kostoksi ostan sarkkerin tai jonku sallenkerin.

 

 

Viikon ongelma alla. Ei sitten löydy kumiläpyskää tohonkaan, sähköposteja vaihdettu uuäspartsin kanssa, viikko päivystetty ouwerdraivin keskustelupalstoja, kytätty juutuupistakin kaikki videot eikä vaan löydy. Mutta komeesti kiiltää mutterit.

 

Ai talvinakkiaikako? Mitäs mää ja mun auri semmosilla tehtäis. Kai nelivedolla nyt ojasta ylös pääsis ja eihän tämmöinen huippukuski nyt edes ojaan voi ajautua. Toista se on tommosilla takana näkyvillä, sehän on rapistellut asfalttia nastoilla jo viikon päivät ennen ensilunta.

 

Hoitoon ja pihalle!

Osa 1. Hoitoon

 

Saatiin taas pitkästä aikaa jotain säpinää siistiksi haravoimalleni (mainos!) pihalle. Talon tapoihin kuuluvasti ensin vedettiin konepelli ylös ja katsottiin miltä mylly näyttää. Aika magnumilta näytti.

 

Eli tällainen komistus se meidän uusi hoitoauto nyt sitten on. Hyvin kuulemma tarkeni näin lokakuun lopullakin vielä muutaman sata kilometriä ajella katto alhaalla. Tosiavoautomiehen asennetta!

 

Tasapuolisuuden vuoksi on sitten takakopankin luukku avattu ja auto näyttää kuin olis lentoon lähdössä. Aavistaakohan se että tällä pihalla saattaa joutua rälläköinnin uhriksi.

 

 

Tässä oli sitten hoitoauton saattaja, vähän tommonen räyhä tyyppi. Pääsin tyyppiä  tyypittämään apukuskin ominaisuudessa. Kerron huomenna sitten tarkemmin mitä niskani tykkäsi kyydistä. Siinä on semmonen manuaalinen automaatti. Ei voinut olla huomaamatta kun vaihdetta vaihdettiin, se kuulemma kuuluu olla semmosta nykimistä. Annas olla jos meikäläinen vaihtaisi tuon pihalla olevan manuaalisen pikkuaurin vaihteita tollai niin ehkä vaihtuisi kuski. Ja jos sitten yrittää sillai pehmeesti vaihtaa vaihteita niin jo valitetaan että älä luistata kytkintä. No, ainahan ne apukuskit osaa paremmin ajaa. 

 

 

Tämä Z28 on sitten kuulemma aika tärkeä juttu mainita. Kova peli mutta silti en tehnyt tarjousta.

 

Osa 2. Pihalle

 

Suulin ovesta katsottua.

Siinä se projekti vielä on ilman sitä apurunkoa...

 

 

...ja tässä sitten jo sama peli pihalla!

 

 

Erinäisistä syistä johtuen ei ollut omia vanteita ja renkaita eteen, niin lainattiin hiukan yksiä hoitovanteita että saatiin ihanasti chopattu fury pois suulista tilaa antamaan tuolle punaiselle kolmesataselle. Ihan on komeat vanteet, ei siinä mitään, mutta jotenkin ne nyt näyttää omituiselta tossa.

 

Tuleeks aika kähee pirssi, häh?

 

Osa 3. Todiste

 

Siivosin aikani kuluksi tuon moottorikorjaamotilankin. Nyt sitten kuulemma ainakin kaikki on hukassa. Olen kyllä täysin erimieltä. Nyt tiedän mitä kaikkea siellä on ja missä. Olenhan meidän talouden virallinen etsijä jonka puoleen käännytään kun on taas kerran laskenut käsistään jotain jonnekin tai on joskus nähnyt jotain jossain mutta ei enää muista missä ja koska.

 

 Onkohan se muuten miehen geeneissä että samalla kun ne avaa minkä tahansa oven niin aina suusta pääsee  kysymys "missä?" Erityisesti vaatekaapit ja keittiön kaapit ovat niin hankalia tapauksia että taitaa miesparoilla jo hiki helmeillä amisviiksissä pelkästä ajatuksestakin jos joutuu ihan itse kaivamaan kaapista  sukkansa tai sokeripussin.

Tsorge te kaikki sadattuhannet miehet ympäri maailman jotka blogiani luette, en tietenkään tarkoittanut juuri teitä!

 

 

Todiste nro 2.

Tuli myös todistettua että eipä tiedä Kalifornian termiitit kestävästä rakentamisesta yhtään mitään. Niin vaan mureni niittenkin pesä Suomen armaassa suvessa. Kuvassa samainen ukkoslinnun kaasarista poistettu rakennelma jonka laitoin ulos näytille keväällä ja josta on kuvakin täällä jossain aikaisemmin. Nyt olisi kyllä Ameriikan termiiteillä palaverin paikka.

 

Tällä kertaa en aio laittaa mitään typerää loppukevennystä, vaan nyt tulee pelkkää asiaa.

Kellokäden puolella on imuventtiili ja apukuskin paikalla on pakoventtiili. Imuventtiilit ovat isompia. Imuventtiileitä viritetään tekemällä ne isommiksi. Mitä enemmän on imukapasitettia sitä tehokkaampaa. Sehän nyt on ihan fakta homma.

 

 

 

 

Töissä ja vapaalla

Töissä ollessakin pitää tarkkailla mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Pongasin tosi ihanan mersun. Olen aina halunnut tollasta kuuskytluvun alun mersua,  vielä semmosen hommaan. Aikoinaan mulla oli pari seitkytluvun alun pystylamppusta.

 

 

Tämäkin sälekaihtimien välistä havaittu fiatti on tosi symmpis, kattokaiteet ja kaikki!

 

No sitten tosihankinnat! Tulee tarpeeseen, vähän tuunausta, pääkalloa ja sen sellasta ja eikun kovaan käyttöön!

 

Tarpeeseen piti tämänkin tulla. Mutta ongelmaksi tuli nyt sitten noi reijät. ne ei sitten mätsääkään kannen reikien kanssa. mallina kannen tiiviste. joskus sitä on niin kauheen innostunut ostamaan ilman että tulee otettua kaikkee huomioon. ja onhan se aina hienoa tehdä kauppoja.  en vielä tiedä miten sijoittaisin ton imusarjan tänne sisustukseen. tulisko siitä hieno tuikkualusta?

 

no sitähän piti heti kokeilla. kai se olis näyttänyt juhlallisemmalta jos olis vielä sytyttänyt noi kynttilät. nyt kun tota kuvaa katsoo niin siitä vois tulla aika hieno tarjoilualustakin, siihen päälle kaikenlaisia kippoja täynnä herkkuja ja toi mun lemmikkirotta täydentäämään silloinkin kokonaisuutta. oli muuten joskus pakko ostaa sekin kirppikseltä kun se tuntui niin ällöltä. maksoi euron, ei paha.

 

 

 

 

 

 

 

 

Talviteloille

Vekslattiin Fury suuliparkkiin, siihen hommaan osallistuin sujuvana katselijana ja etäisyyksien ilmoittajana. takana muuten ennen esittelemätön gloffi. eikä mikään turha gloffi, on meinaan ollut ihan oikeessa elokuvassakin. gloffin kunnostus on vaiheessa. saas nähdä onko gloffin edistymisestä ikinä mitään raportoitavaa.

 

 

ukkoslintua peruuttamassa samaiseen suuliin. oikealla näkyy tuo mun fury. tai näkyis jos olis jotain valoa siellä.

 

ei oikein ollut tilaa kääntyä 90 astetta, joten kevitettiin takapäätä tunkilla ja käännettiin silleen. minä sitten pääsin tunkin varteen ohjaamaan perää oikeaan suuntaan tai jotain. eiks ne peränpitäjät ole aina kaikkein tärkeimmät? meni niin helkutin hyvin - tietenkin.

 

siel se sitten  on ja roudattiin k-pyöräkin vielä sisään. pääsin ottamaan tyypit k-pyörällä. istuin kyydissä kun meidät työnnettiin suuliin. nooo, avitin hiukan jaloilla kun siinä on pieni ylämäki enkä ole vielä tarpeeks treenannu crosstrainerilla et olis paino pudonnut. mutta painaa tuo k-pyörä varmasti kuitenkin enemmän. 

 

tässä sitten projektin apurunko. toinen rengas vanteineen puuttuu kokonaan ja toinen rengas on tyhjä. se vedettiin kans suuliin. minun roolini tässä harrastustoiminassa oli kevittää puuttuneen renkaan puolista päätä ettei se laahaa maata. ei tulis kyllä hommista yhtään mitään jollen olis näin helskutin vahva!

 

 

moottorinrakentamo.

on hyvä että harrastustiloissa on kaikki tarvittavat osat ja työkalut hyvin esillä ja näkyvillä.

(sivuhuomautus: takaseinällä mun vuosia sitten saksasta tuomani mesen siirtokilvet)

 

... kylä löytyy ja jos ei löydy niin silloin taas kutsutaan minut apuun. aika usein olenkin etsimässä milloin mitäkin avainta...

 

 

pihalla on myös nähty biljoona vaahteranlehteä. 

 hommattiin siis oikeen urakkaharava! rinnalla se perinteinen vertailun vuoksi.

honkkarista se ostettiin mutta onkohan se amerikkalainen harava kun siellähän kaikki on niin suurta.

 

Moottorijuttuja

Pikku-auri vetää terhakkaasti projektin ulos tallista. Eihän siellä muuten mahtuis tekemään moottorihommia!

 

 

Viimepäivät onkin sitten siis mennyt moottorinkokoamisen merkeissä.

Aika sujuvasti olen kuunnellut esitelmää mm moottorin tasapainotuksesta. Että toisessa paikassa sitten tasapainotettiin nollaan kun taas ensimmäisessä ei. Jotain reikiäkin oli porattu. Turpiinikin mainittiin ja siinä vaiheessa mua alkoi naurattamaan kun en enää oikein pysynyt jyvällä. Esitelmöitsijä vähän harmistui kun en edes jaksanut yrittää ymmärtää tätä hyvää ja perinpohjaista selostusta ihmeellisen moottorin maailmasta.

 

Mutta sen huomasin että männät kiiltää niinku meikkipeilit.

 

 

 Ja tommonen hitsattu möykky siihen nollaan tarvittiin. Sitä sitten ihmeteltiin että pysyykö se siinä vai irtooko kun moottori jyllää ja hajottaa sitten koko myllyn.

 

siinä se möykky nyt sitten lähikuvassa.

 

Opetustuntiini kuului keittiönpöydälle näytille tuotu kiertokanki. Siitäkin sais kivan meikkipeilinkehyksen.

 

 

Tämän illan kahvipöytäkeskustelun aihe on ollut että tarviiko tuo uus nokka jäykemmät venttiilijouset. Että onko noi vanhat liian löysät ettei ne jaksa painaa sitä venttiiliä kunnolla pohjaan ja sitte kuulemma männät lentää veks ja taas koko mylly menee paskaks.

Miks aina joka asiasta se moottori voi hajota?

 

Ja vielä näitä käyttisautojuttujakin.

Iso-Aurin (mun) moottori. Vaihdettiin jakohihna ja jotain muita siihen liityviä oheisjuttuja. Ihan helppo homma muuten.

Taas kelpaa huristella ainaski siihen asti kun tulee taas avokelit!