Kolme kertaa mopar

 Seiskakakkonen on nyt todella työn alla.

Pakosarjaa asennetaan, puretaan, asennetaan,

 tehdään muutoksia, hitsaillaan, manataan ja taas asennetaan.

Putket ei nyt oikein mene putkeen

jos olen oikein ymmärtänyt.

Minun osuuteni tässä hommassa on ratin vääntäminen.

Joku ottaa jonnekin kiinni.

Mut entäs jos ajais vaan silleen ettei ottais mitään tiukkoja kurveja.

Aika pätevän näköistä.

Ehkä on parempi ettette kokeile tätä kotona.

Tarkoitus oli nostaa konetta 

että toi pakosarja olis saatu sinne jonnekin.

Minut määrättiin vääntämään pikkutunkin vipua noin puoli kierrosta vastapäivään.

Vanerinpalat levis mutta ilmeisesti meni niinku piti.

Mitään ei mennyt rikki 

eikä kukaan loukkaantunut.

Sarkkeriin vaihdettiin sitte puola.

Ja ei muuta ku koeajolle.

Kolme kilometriä.

Onneks osui bussipysäkki kohdalle.

Tää on niin tuttua nykyään.

Tienposkessa konepelti ylhäällä.

Harrastaminen on joskus tällaistäkin.

Ei se aina ole helppoa.

Hälläri huoltoautolle ja käynnistysyrityksiä.

Turhaan.

Hinausköyden haku. 

Naapurilta.

(Tosin takakopassa olis ollut...)

Ja meikäläinen hinaamaan.

Ja oli täydellinen hinaus, kuulemmma,

oikeesti.

Multahan sujuu kaikki, 

se sen kummempaa ole,

hyvä mikä hyvä.

Vikakoodiksi pääteltiin seuraavaksi joku sytytysloota,

joka vaihdettiin.

Luovuttajana seiskakakkonen.

Se saa kuulemma uuden ja huipumman.

Nyt tuntuu toimivan oikeinkin hyvin.

Tänään lähdin kruisailemaan

otin likkakaverin mukaan,

kun personal mekatsu ei ollu saatavilla.

Epäilyttää noi eturenkaat kun ne veulaa.

Ei sitte tarttis yksin alkaa tien päällä rengashommiin.

Turhanpanttina sekin tyyppi istui autossa noin neljä tuntia.

Ei jouduttu rengashommiin.

Höpöttikin siinä niin että

jäiköhän minulta paljonkin Tärkeitä vikaääniä rekisteröimättä.

Onneksi ainakin pystyin seuraamaan mittaristoa:

Lataus toimi hyvin koko ajan.

Ja uskalsin pitää jopa ajovaloja päällä.

Öljynpaineet nätisti kohdallaan, nou problem sillä saralla

Vauhtimittari sallituissa rajoissa,

mieluummin vähän alle ku yli 

kun noi eturenkaat veulaa.

Gasoline näytti reissun alussa 3/4 tankkia,

reissun lopussa sitten jonkin verrankin vähemmän.

No onneks rahalla sitä saa.

Är-oo ja rairairai!

Moottorin lämpötilasta ei havaintoa 

kun kuulemma piuhat irrotettu.

No ei ainakaan kiehunut kun ei höyrynny.

Ja  seuraavaks tämän värssyn kolmas mopar esittäytyy: 

Pihalla poikkesi yks päivä tällainenkin avo.

Oli niin tutunnäköinen että

tuli melkein ikävä omaa.

Saan kuulemma kyllä kesällä lainata autoani 

jos haluan.

Ihan reilua.

(Sivuhuomautuksena: Huom. sarkkerin tuuletus...)

Elikkäs Fury III vm 70

Pitihän sitä tuonkin konehuonettakin vilaista.
Eihän se ole harrastaja eikä mikään
jollei ymmärrä konepellin alle kurkata.
Eikä sen niin väliä vaikkei siitä mitään ymmärtäisikään.
Kyllä minäkin niitä motteja sujuvasti katselen.

No eikös tässä tapauksessa huomio kiinnitynyt punaisiin torviin

joita oli nelin kappalein.

Koesoitto

ja sen jälkeen kysymys 

myyks ja mitäs pyydät?

Nyt soi sitten seiskakakkosessa

joku post call

vähän niinku se jäätelöauton tunnari.

Tosi uskottavaa.

Lataa muttei sytytä

Erään aamun kiireinen ensityö,

pihan kaluston kaikki luukut auki

ja niin voisi sekin päivä alkaa.

Sarkkeri on sen verran tärkeempi peli 

että siinä vaatii kyllä olla avoinna sekä konepelti että takaluukku.

Lataus muuten toimii jo, joku johdinkoppa meni vaihtoon.

Mutta kaapelit kuuluu silti

vakiovarustukseen.

Viimeinen silaus Amatzonin konehuoneeseen.

*Myyty*
Ja rahat meni terassille.
Eikä kulunut ku pari iltaa.
Ja meille oli rakennettu uus terde!

Avofuryn ensimmäinen ulkoilu 2013.

Meni tyttärelle kesäautoksi

sydänsyrjällään annettujen ohjeiden ja varoitusten saattelemana.

Vasta kerran on soitettu apua.

Käytiin antamassa apuvirtaa

kun olivat popittaneet hiukan liikaa

akun kuntoon nähden.
Takakopassa on pakastimen kokoinen suppari...
Miten niin muka liioittelen,
vetäähän joktkut karavaanaritkin perässään jäähallia.

Tähän en kyllä keksi syytä miks takaluukun pitää olla auki

eihän siellä edes ole mitään.
Muuten on kyllä aika räyhän näköinen kiesi.
Nyt jälkeenpäin sitte kuulin että
takaluukku on auki tuuletuksen takia.
Aina on autoon tullut sen verran jostain kosteutta
että Aina kannattaa tuulettaa.

Ihan tulee elokuvafiilis tästä.

Pearl Harbour.

Hävittäjä nousemassa ilmaan lyhyeltä kiitoradalta.
Todella Cool!

Päästiin muuten täs kerran peltipoliisinkin ikuistamaksi.

Postissa tuli kirje että hyvin sarkkeri kulkee.

Mutta eivät ny viitti antaa muuta ku kirjallisen huomautuksen.

No hän kans yrittää.

Mut jotenkin ei ole kyllä yhtä ohjusmaisen näköinen.

Kaikella kunnioituksella, 

mutta tosta ei kyllä tulis ku makoplätsi

 (=uimahypyissä mahalaskeutuminen).

 Sarkkeri on nyt sitte alkanut vähän temppuilemaan.

Perjantaina kauppareissulla yhtäkkiä sammus kesken ajon.

Ohjaus veti aika jäykäks ja jarrut ei kans tienneet mitään.

Mutta erinomaisen hyvällä ajotaidollani

ohjasin kiitäjäni kylmän viileästi tien reunaan.

Ja eikun aiheesta pääkallo ylös:

johtojen räpläämistä ja vääntämään avaimesta.

Ja niin vaan akkukin kesti starttailut, jossain vaiheessa hörähti
ja sit mentiinkin Heselle.
Aina on hyvä syy mennä hampurilaiselle!

Kuski tosin vaihtui,

niinku se nyt olis ollut mun syy.

Ei tullu kipinää.

No lauantaina taas kauppaan ja minä ajoin.

Eikös tää sitte sammunut
 just kun olin risteyksessä saanut nokkaa pari metriä tielle.

Sama juttu, 

olen kuulemma uskomaton kuski.

Siinä sitten lähes keskellä risteystä pientä lumeremonttia.

Johtoja heiluteltiin ja väänneltiin.

Näön vuoksi otettiin jokkut pihditkin käteen.

Nyt syytetyn valokeilaan joutui puola.

Mut tostakin vaan päästiin liikkeelle

 ja seuraavan kerran sammui oma-alotteisesti vasta kotipihalla.

Siis auto.

Tilanne päällänsä!

Seiskakakkonen on muuten aika kuuluva peli.

Kaikki jotka pihalle eksyy saavat kuunnella vähän säveliä.

Ja niitä löytyy kuin Alastarolla konsanaan.

Jopa eräs vuosia-vuosia alan säveliä harrastanut spesialisti hätkähti
ollessaan auton takana videokamera tämmissä 

kun fury päräytti vaikut korvista irrottavat röpinät ilmoille.

Taisi videokuva näyttää ne ensi hetket taivasta

sen verran kuvauskäsikin heilahti.

No parin päivän päästä tulikin soitto

että jos heidänkin päivähoitoautosta ottetais

edes äänenvaimennin pois.
Tahtoo kans Äänet!!!

Eli tästä puskurin alta juuri ja juuri pilkottavasta
 pillistä pitäisi saada samanlaiset sävelet soimaan kuin ylläolevista

käsivarren paksuista tuplaputkista.
Toive täytettiin siltä osin että vaimennin otettiin pois.
No höpisee se nyt sentään hiukan enemmän.

Mitenköhän muuten ton takarenkaan kumi mahtais palaa...

Seiskakakkosella myös sutii!

Tähän täytyy taas vetää sarkkerikin mukaan.

Minäkin vähän ruopisin.

Ekalla ajokerralla kun soratieltä käännyin asfaltille.

Kivet vaan lensi.

Onneks ei likkakaverini Volvon tuulilasiin 

kun hän oli heti siinä perässäni.

Jotenkin ei kaasussa ollut ensin tuntumaan

ja sitten sitä tulikin silleen yhtäkkiä.

Käytiin tossa perjantaina myös Motonetissä hakemassa ohjaustehostimeen öljyä

sekun tahtoo valua rikkinäisestä letkusta pihalle.

Letku on tilattu muttei ole vielä tullu.
Monta muutakin juttua on tilauksessa...

Sarkkeri meinattiin siellä väkisin viedä käsistä.

Takas autolle tultaessa 

huikkas kuski viereisestä saksalaisesta tähtimerkkisestä

että oliskos sarkkeri myynnissä.
Massia olis varmaan ollu takataskussa
semmoselta ainakin näytti.

 Mutta Ei myyty.

On muuten toi Motonet ihmeen monipuolinen kauppa.

Implanttejakin on moneen kokoon ja malliin.

Eikä tarvii reissata Viroon silikoonioperaatioon.

Kun Motonettikin on yllättävän lähellä.

ai zotze zartzer

totesi vakuutusmyyjä asiantuntevasti kun kyselin vakuutusta sarkkeriin.
Siitä huolimatta vakuutus tehtiin ja seuraavaksi paperit tulliin, uudet tarrat lasiin.
Ja eikun kohti Tampesteria.

Matka alkoi lähestulkoon lentäen.

Sarkkeri siivet levällään.

Tutun tien tutut jokakeväiset routatössyt tulivat jälleen kerran yllätyksenä
ihan kuin talvikin tulee autoilijoille joka vuosi.
Rytinällä hypättiin niiden yli,
melkein veti vertoja joskus aikaisemmin edellisellä audillani tekemät loikat.

No tulipa konepellin sokat testattua, pääkallo ei paiskautunut tuulilasiin.
Siis Se pääkallo, The Punisher.

Katsastettiin Pirkkahallin vehkeet sekä ulkona että sisällä.
Ei valittamista.
Ja Klamydia, Näin O!

Klamydia on JEES, paitsi jos se on ittellä.

Haettiin sitte myös sarkkeriin renkaat vanteineen vähän kauempaa.
Vähän nää pitkät ajomatkat epäilytti kun ne vanhat nakinrääpäleet oli niin aikansa eläneet.

Ja muutenkin.
Kun koko ajan pitää valppaana kuunnella millaisia ääniä mistäkin kuulu.
Koliseeko konehuoneessa joku?
Onkohan se laturi ku ottaa jonnekin koriin kiinni.
Tuleeks kenties perästä jotain ujellusta. Vai olisko se pyörän laakeri.
Mikä naputtaa?
Vinkuuko jossain. No ehkä ohjaustehostin ku se vuotaa öljyä.

Olo on ku citykanilla jolla varmaan on yhtä kauhee stressi
kun pitää korvat höröllä olla kokoajan jostain varuillaan
eikä edes tiedä mistä pitäis olla varuillaan.

Ja sitten.
Ihan kun noi ei riittäisi.
Alkoi latausmittari heitellä puolelta toiselle.
Lataa- ei lataa- lataa- ei lataa.
Ja vastaantulijat räpsyttää valoja.
Kun meillä niitä ei ole.
Tietenkään.
Ajovaloja ei pidetä päällä jos on virtaongelmia!
Näin O! (feat Klamydia)

Seiskakakkosessa taas lataus ja valot toimii!

(Huom. CRC)
Ja sitten oikolukijan huomautus
että tossa mitään laturia ole
on vaan niin s**tanan hyvä akku.

Seuraavan kaupan pihalle tarkistamaan tilanne.
Apuun CRC-purkki, tuo jokaisen työkaluarsenaalin  Must have -tuote.
Ihmeaine, kuten taikasieni edellsillan penkkien puhdistuksessani.

Sarkkerin takapenkki.

Kylä lähtee, lika meinaan.

By taikasieni.

Suihkaisut asiantuntevasti hiukan laturiin päin ja matka jatkui.
No rauhottui se laturi muka ainakin joksikin aikaa.
En sitten tiedä oliko aineen ansiosta.

Ja sitten - niinkuin ei noissa olisi ollut jo tarpeeksi.
Hansikaslokeron lukko meni rikki.
Eikä auttanut ihmeaineet.
Luukku törötti auki ja pilasi koko kabiinin imagon.
Kun muuten olin niin panostanut sisustukseen,
liekkimatot tyyli-tyyliin liekkinoppien kanssa.
Sitä en viitti tässä sanoa että illalla kotona kävii sitten ilmi
että se lukko toimii avaimella.
Mikä yllättävä tieto...

Jaa ne renkaat ja vanteet.
Kauppa tehtiin vaikka... Onnittelut myyjälle hyvästä kaupasta...
No vanteet vaihdettiin sitten heti alle.
Vähän näytti olevan kuskinpuolen eturenkaassa klappia.
Heilui lievästi sanoen Erittäinkin selvästi.
ja taas menox... parin renkaan pyörähdyksen verran.

KLONK-KLONK.

Pysähdys.

Toteamus: pallonivel tai joku nuppi-pompula-mikälie siellä oli niin kulunut
että otti uuden vanteen reunaan kiinni ja väänsi rengaspainonkin koukulle.

Seuraamus: vanha rengas vanteineen takas alle,
se toisen puolen jonka sisemmässä reunassa oli kuviota jäljellä.
Alkuperäinen kuskinpuolinen eturengas kun oli sisäreunalta lähtien lähes puoleen väliin sliksi.
Minähän jo silloin sanoin kun auto haettiin tullista ja sen perässä ajelin
että se rengas on jotenkin kummallisessa asennossa.

Kyllä siellä noin 250 kilometrin päässä kotoa väkisinkin tulee mieleen
että mitähän tulee maksamaan sarkkerin kotiinkuljetus jonkun toisen nelipyöräisen avustuksella.

No kotiin päästiin omin avuin, renkaat pysyivät alla.
Korvat varmaan reissun johdosta tuli viis senttiä ulos päästä
kun piti kokoajan Kuunnella.

Tämmöstä tää usein on.
Limiiteillä reissataan.
Kyllä kotiin on aina niin ihana päästä,
omin avuin.


Kotimatkalla on tämäkin kuninkaallinen pitkän seilaamisen jälkeen.
Pihalle purjehti oikein jahti siipineen.

Uusi päivähoidokki, rälläkän hellään käsittelyyn.
Meillä kun ei sitä sääliä edelleenkään tunneta.
Penkit irti ja suuliin.
Auto talliin ja täys rähinä päälle.

No mahtui se sinne, sitähän sää kysyit!

Tampesterin näyttelyä lumian kautta

 Tässä vähän erilaisia kuvia.

Ei aina jaksa kattoo niitä huippuotoksia kaikkein kiiltävimmistä kohteista.

Hauska moppelin perä.

Romurallia!

Hämähäkkiteema.

Auto kaaaatuuuuuu!

Mustavalkoista.

Täytyy sanoa et tää nyt vaan on hieno katsella.

Onpa se pitkä.

Tuplakuljetus.

Tohon on sitte saatu ympättyä sitä sun tätä.

Onks siinä edessä rullattuna joku vanha viljasäkkiki.

Yhdistelmäkuljetus.

Ihme muuten kun ei kukaan tätä kytännyt lähemmin

kun sai kuvan ilmaan yhtään ihmistä tai ihmisenosaa.

Ärsyttävää yrittää ottaa kuvia kun ihmiset seisoo kohteen edessä

tai just kun kamera räpsähtää niin joku lykkää kätensä konepellille tms.

Ja se pikkuväkikin juoksee aika nopsaan kuvaan.

(Pakollinen valitusosio)

Aa niinku appels... eiku Amatzon.

Samalla mättäällä.

Ja todistettavasti paikalla.

Päästiin harrasteparkkiin 

vaikka sarkkeri olikin kuulemma aika kulunut liikenteenohjaajan mukaan.

Tämäkin pongattu näyttelyssä.

Vastaavanlainen meillä usein käytössä.

Ensin rälläköidään ja sitte hitsataan.

Sitähän tämäkin odottaa.

Sarkkerin apukuskin lattia heti penkin edestä.

Pyysin et jos tohon olis voinu laittaa jonkun pellinpalan.

Ei kuulemma tartte kun ei autoon sillai mennä että tohon kohtaan astutaan.

Selvä.