Täällä tällä kertaa Lady of the House... ja pikkulisäyksellä vielä: Lady of the Garage.
Naisena on niin kiva olla kun voi vaihdella imagoaan mielihalujen ja -alan mukaan.
Eilen fucking lady ja tänään tämmönen ihana kodin pikku siivoojatar.
Tähän blogiin tulee muuten niin rajua kamaa että tasapainotetaan heti alkuun vähän fiinimällä pongauskuvalla.
Siinä olin menossa lounaalle kun harjaantuneet autopongarin silmäni oitis havaitsivat tämän.
Vaikken noista uudemmista ja oikeesti siisteistä autoista kovin paljoa välitä ja eteenkään jos ei ole edes jenkki, niin tämä kyllä on aikas hieno kokonaisuus karvanoppineen :)
Meilläkin olis muuten joku tommonen cooleri joka kerran matkusteli muutaman sata kilometriä paketissa yhteen toiseen postiin ja sieltä takas kotiin.
Oli sarjassa ihmeellisiä ostajia kun ei sitten lunastanutkaan pakettia.
Mitään muuta meillä ei taida ollakaan mitä tossa autossa on, ja se coolerikin oli kyllä jostaan vanhasta transitista.
Pihapiiristä on nyt yksi poissa.
Sattuipa eräänä hyytävän kylmänä iltana että ukkoslinnullekin tuli noutajansa keltaisen autonkuljetusauton muodossa.
Onneksi tiedän että hyvään kotiin meni.
Ehkä joskus vielä nähdään.
Bye-bye...
Ja rööriä pukkaa.
Tämmösistä nyt sitten tuli seiskakakkosen alakertaan.
On meinaan röpinöille tilaa.
Äänenvaimentimet kuulemma vielä pitäis laittaa.
En kyllä tajua kun ens yritetään saada mahdollisimman rouheet äänet ja sit pitää yrittää vaimentaa niitä.
Todella mälsää.
Vanteet ennen ja nyt.
Edessähän olikin jo nuo alempana olevat vanteet vähän niinku lainana. Ja ne näytti todella tyhmältä.
No laitettiin sit taaksekin ja kokonaisuus näyttikin yllättäen hyvältä!
Tulee kyllä niiiiiiiiiiiiin sai-raaaaaaan komee mopari että!
Tuolla rebellilipun alla on piilossa se todella räyhä motti.
Mahtaakse imeä tosta rätistä jotain angstia lisää että kun pääsee joskus baanalle niin sille ei tod v****illa!
Fiksuimmat lukijat löytää muuten juutuupista vähän sävelvideota tosta ja siinä näkyy kans tuo piilossa oleva upea luomus. Otin useammankin videon ja tää joka on juutuupissa on ainoa jossa kuva on oikeinpäin.
Kuka sitä ny pimeellä näkee millaipäin tuo kännykkä siinä on kun kuvataan.
Ja sitäpaitsi ne Äänethän siinä ne tärkeimmät olikin.
Eli sou not?
JEE!!!
Mun räyhis!
Pääkallokiitäjä.
Todella Katu-Uskottava!
Ei ole vielä tullut mut toivottavasti tossa ennen kevättä tulis.
Kauheesti on kuvia nähty ja on kyllä tosi pahannäköinen, mut niinhän sen kuuluukin olla.
Toivottavasti kans on semmoset äänet jotka järkyttää niitä jotka ei mistään mitään ymmärrä.
No Teksasista vielä takas näille leveyspiireille.
Pihalla se on nähty tämäkin kovia kokenut ja ajan patinoima pikkujenkki.
Nykyään kaikki vaan tuntuu talvisin kelkkailevan jos vaan lunta riittää.
Painellaan pelloilla ja meren jäällä kuka millaisellakin kelkalla. Pojallakin on uus ykspaikkainen moottorikelkka.
Vaan on se kuulkaa minullakin kelkka!
Ja kattokaa mikkä jalakset!
Potkuuttelin menemään niin maan perusteellisesti tossa pyörätiellä.
Onneks oli pimeää ja laitin vielä hupun varoiks päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti