Kivat on näkymät keittönkin ikkunasta, tätä olen odottanut kolme vuotta!
Mukavan sateinen sunnuntaipäivä.
Savikin tykkää sateesta, jos olis kuivaa niin sehän olisi ihan muruna, nyt se pysyi hyvin notkeana ja kimmoisana.
Ei olisi kuulemma millään halunnut irrota kissan kauhastakaan.
Tämmönen pytty pitäisi saada maan sisään. Siinä saa katti jonkun kerran raapustaa maata et tulee noin iso kuoppa.
Just tähän se kissa nyt tänään halusi ihan välttämättä asettautua.
No, olihan mulla kyllä noita vadelmapuskiakin aika paljon. Ja taisin jopa viime kesänä vähän valittaakin kun ei millään viitsis niitä vadelmia jatkuvasti noukkia.
Ens kesänä ei ehkä tartte noukkia.
Tästä tilanteesta eilen operaatio aloitettiin...
Ja tässä sitten parin päivän jälkeen näkymät kun lapsi on kerrankin saanut toteuttaa itseään. Eiks ne lapset yleensä oikeen hakeudu sinne missä on eniten kuraa ja vetelää? Taitaisi käydä kyläkoulun ala-astelaisia kateeksi kun tietäisivät mikä ihanan velluva kurataivas täällä pihalla on. Varmana jäisi saappaatkin kiinni ja mikäs olisikaan sen hauskempaa!
Poika kyllä meinasi että olis ollut hyvää ainesta saviruukkuihin. Tosta määrästä olis saanut kaikkiin Suomen honkkareihin ruukkuja ja varmaan olisi riittänyt vielä ulkomaanvientiinkin.
Vaan kyllä pojankin hymy melkein jo hyytyi iltapäivällä, tämän kun piti kuulemma olla yhden päivän homma ja vielä pitäisi saada tuo kuravelli jotenkin levitettyä tasaiseksi.
Mutta ei hätää. Minullahan on nämä työkalut, etualalla kuuluisa rautaharavani, jolla olen muutaman kuution multaa/savea levitellyt ja johon muuten myös mukavasti savi tarrasi kiinni kun päivällä sen kanssa vähän otin tuntumaa tulevaan koitokseen.
Äkkiäkös minä reippaana ja crosstrainerilla harjoitelleena tuon pihan saan tasaiseksi ja siistiksi noilla kaluilla! Keväällä vaan nurtsinsiementä maahan ja taas saa alkaa valittamaan kuinka se ruohokin kasvaa ja aina sitä saa olla leikkamassa.
Kuraisen viikonlopun aikana on tapahtunut muittenkin pihalla. Tämä vanha pesänhankkimisväline, liekö sillä mitään kummempaa saalista edes saatu, on lastattu lavalle ja toivon mukaan näkyy vielä tänään täällä pihalla. On meinaan mun auri vetämässä tota pakettia tuolta 400 kilsan päästä.
Tuo melkein menis mun haaveilemasta ajan patinoimasta sarkkerista näkönsä puolesta.
Mut se on läyhy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti