My name is Charger, Dodge Charger.
Eipä ole kauheesti tullut sarkkeria ihmeteltyä
vaikka se onkin parkkeerattu ihan tohon ulko-oven eteen.
Sarkkerilla oli vähän tyhjäkäyntiongelmaa.
Virranjakaja siellä sitten heilui
ja kaasuttimen johdot oli väärin.
Tommosia aina välillä tulee ilmi,
eli nou probleemo.
Nyt ei enää sammu omia aikojaan.
Semmoset autot on kyllä tosi tylsiä jokka sammuu silloin kun ei pitäis.
Kerrankin oli jotain virtalukko-ongelmaa ei-niin-kauheen-vanhassa volvossa.
Yhtäkkiä kesken ajon noin 60-70 nopeudessa se sammus.
Kyllä meinaan sai vääntää rattia urakalla että sai ohjattua biilin tienreunaan.
Ei olis ollut urakkanupistakaan apua
niin oli kankee.
No tästä taas tulikin mieleeni kun mulla oli niitä vanhoja mersuja
joissa toi ohjaus oli luonnostaan jokseenkin raskas.
Että reilusti vaan ajoissa rattia vääntämään jos meinas kääntyä tai mukailla tielinjoja.
(Yleensä kyllä vedän, jos mahdollista, kurvit suoriksi.)
Kerran sitten koeajoin velipojan tuliterää sierraa tai jotain foorttia.
Melkein menin ojaan kun aloin totutusti hyvissä ajoin valmistautumaan kaarteeseen.
Ja tähän väliin väliaikakuva...
Tässä olis tämmönen pelätin lisää.
Jollei toi konepellin The Punisher riitä.
Kävi ilmi että täähän onkin melkein elokuva-auto.
Toi kallo ei olekaan mikä tahansa kallo.
Se on jostain aivan kauheen hyytävästä toimintakuvasta.
Sopii mulle, mäkin olen aika hyytävä.
Tuningia.
Mä olen aina haaveillut tommosista klemmareista konepellillä.
Ja nyt mulla vihdoin semmoset on.
Ja eikä tarvitse sitä liinaakaan enää että pysyis konepelti kiinni.
Sykähdyttävän ihana kokonaisuus kuvassa!
Ja vapiskaa
- The Punisher -
SE -Sivussa Evät
No mitä muutakaan se vois tarkoittaa?
Arvatkaas missä tarvitsin pinsettejä tässä kohtaa.
Tietenkin kun siistin noita listojen reunoja kun oli vinyyli revitty vähän epäsiististi irti.
Tarttis kyllä irrottaa toi merkki ja ottaa toi vinyyli tuolta alta pois.
Olen tässä miettinyt että jos alkais puuhaamaan tätä hirmua tiekelpoiseksi.
Ennen kuin marssin tulliin
pitäis hommata kunnon renkaat.
Kun en siitäkään tykkää
että renkaat puhkeis kesken ajon.
Niinkin on käynyt.
Vanha ransiitti ja kauhee paukahdus.
Eturengas puhkes.
Olin yksin liikkeellä eikä ollut sillon kännykkää.
Eli joskus vuonna miekka ja kivi.
Näppäränä tyttönä kaivoin tunkin esille renkaanvaihtoa varten ja kappas vaan.
Ei mahtunut auton alle
mistään kohtaa.
Oli semmonen metsäinen vähäliikenteinen seututie.
Aikani ihmettelin kunnes joku teiden ritari sitten tuli
jolla sattui olemaan semmonen tunkki joka meni matalemmaks.
Siinä opin että renkaassakin on sisällä semmosia ohuita rautalankoja.
Niitä näkyi tarkemman tutkimisen jälkeen jokaisessa renkaassa.
Ajelin loppumatkan sitten aika hissukseen...
Eli renkaat pitää olla hyvät
tai mulla menee hermot
ja minusta tulee entistäkin hyytävämpi.
Pienen ongelman sain nyt kyhättyä kokoon tämän asian puitteissa.
Kun tarttis ensin saada vanteet.
Halvalla hyvät.
Ja mimmoset niitten nyt muuten pitäis olla.
No kun en tiedä.
Ja ostaisko kaikki neljä
vai vaan kaks taakse
kun edessä olis aika ookoot.
Ja olisko ne uusia vai käytettyjä.
Hirveen vaikeita päätöksiä.
Päädyin kuitenkin sitten että 14" vanteet ne pitäis olla.
Kyselin sitten semmosiin renkaita.
Ne on aikas kalliita.
Taas mietin
että kuka maksaa mun vanteet ja renkaat.
Kenellä on vastuu mun harrastuksestani.
Kuulemma mulla itellä.
Jos kuitenkin sitten 15" vanteet kun semmoset olis ylimääräiset.
Ei tarttis ostaa kun renkaat niihin.
Vähän sitten sateen tauottua mallattiin 15 tuuman vannetta.
Mun naistuuninkisilmä ei kuulemma osaa katsoa tota vannetta sillai
että kuvittelis siinä olevan hiukan matalamman renkaan.
Mun mielestä toi on Järkyttävä vaihtoehto.
Paitsi nytkun kattoo niin tommosiahan niillä kiihdyttelijöilläkin on takana.
Ja näyttääks toi eturengas nyt taas ihan naurettavan pieneltä.
Mutta ehkä nyt kuitenkin varmaankin pitäydyn siinä 14 tuuman vaihtoehdossa,
luulisin ainakin.
Mutta sen näkee sitte joskus.
Naiset kun saa vaihtaa mielipidettään,
se on meidän Oikeus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti