Siitä huolimatta vakuutus tehtiin ja seuraavaksi paperit tulliin, uudet tarrat lasiin.
Ja eikun kohti Tampesteria.
Matka alkoi lähestulkoon lentäen.
Sarkkeri siivet levällään.
Tutun tien tutut jokakeväiset routatössyt tulivat jälleen kerran yllätyksenä
ihan kuin talvikin tulee autoilijoille joka vuosi.
Rytinällä hypättiin niiden yli,
melkein veti vertoja joskus aikaisemmin edellisellä audillani tekemät loikat.
No tulipa konepellin sokat testattua, pääkallo ei paiskautunut tuulilasiin.
Siis Se pääkallo, The Punisher.
Katsastettiin Pirkkahallin vehkeet sekä ulkona että sisällä.
Ei valittamista.
Ja Klamydia, Näin O!
Klamydia on JEES, paitsi jos se on ittellä.
Haettiin sitte myös sarkkeriin renkaat vanteineen vähän kauempaa.
Vähän nää pitkät ajomatkat epäilytti kun ne vanhat nakinrääpäleet oli niin aikansa eläneet.
Kun koko ajan pitää valppaana kuunnella millaisia ääniä mistäkin kuulu.
Koliseeko konehuoneessa joku?
Onkohan se laturi ku ottaa jonnekin koriin kiinni.
Tuleeks kenties perästä jotain ujellusta. Vai olisko se pyörän laakeri.
Mikä naputtaa?
Vinkuuko jossain. No ehkä ohjaustehostin ku se vuotaa öljyä.
Olo on ku citykanilla jolla varmaan on yhtä kauhee stressi
kun pitää korvat höröllä olla kokoajan jostain varuillaan
eikä edes tiedä mistä pitäis olla varuillaan.
Ja sitten.
Ihan kun noi ei riittäisi.
Alkoi latausmittari heitellä puolelta toiselle.
Lataa- ei lataa- lataa- ei lataa.
Ja vastaantulijat räpsyttää valoja.
Kun meillä niitä ei ole.
Tietenkään.
Ajovaloja ei pidetä päällä jos on virtaongelmia!
Näin O! (feat Klamydia)
Seiskakakkosessa taas lataus ja valot toimii!
(Huom. CRC)
Ja sitten oikolukijan huomautus
että tossa mitään laturia ole
on vaan niin s**tanan hyvä akku.
Ja sitten oikolukijan huomautus
että tossa mitään laturia ole
on vaan niin s**tanan hyvä akku.
Seuraavan kaupan pihalle tarkistamaan tilanne.
Apuun CRC-purkki, tuo jokaisen työkaluarsenaalin Must have -tuote.
Ihmeaine, kuten taikasieni edellsillan penkkien puhdistuksessani.
Sarkkerin takapenkki.
Kylä lähtee, lika meinaan.
By taikasieni.
No rauhottui se laturi muka ainakin joksikin aikaa.
En sitten tiedä oliko aineen ansiosta.
Ja sitten - niinkuin ei noissa olisi ollut jo tarpeeksi.
Hansikaslokeron lukko meni rikki.
Eikä auttanut ihmeaineet.
Luukku törötti auki ja pilasi koko kabiinin imagon.
Kun muuten olin niin panostanut sisustukseen,
liekkimatot tyyli-tyyliin liekkinoppien kanssa.
Sitä en viitti tässä sanoa että illalla kotona kävii sitten ilmi
että se lukko toimii avaimella.
Mikä yllättävä tieto...
Jaa ne renkaat ja vanteet.
Kauppa tehtiin vaikka... Onnittelut myyjälle hyvästä kaupasta...
No vanteet vaihdettiin sitten heti alle.
Vähän näytti olevan kuskinpuolen eturenkaassa klappia.
Heilui lievästi sanoen Erittäinkin selvästi.
ja taas menox... parin renkaan pyörähdyksen verran.
KLONK-KLONK.
Pysähdys.
Toteamus: pallonivel tai joku nuppi-pompula-mikälie siellä oli niin kulunut
että otti uuden vanteen reunaan kiinni ja väänsi rengaspainonkin koukulle.
Seuraamus: vanha rengas vanteineen takas alle,
se toisen puolen jonka sisemmässä reunassa oli kuviota jäljellä.
Alkuperäinen kuskinpuolinen eturengas kun oli sisäreunalta lähtien lähes puoleen väliin sliksi.
Minähän jo silloin sanoin kun auto haettiin tullista ja sen perässä ajelin
että se rengas on jotenkin kummallisessa asennossa.
Kyllä siellä noin 250 kilometrin päässä kotoa väkisinkin tulee mieleen
että mitähän tulee maksamaan sarkkerin kotiinkuljetus jonkun toisen nelipyöräisen avustuksella.
No kotiin päästiin omin avuin, renkaat pysyivät alla.
Korvat varmaan reissun johdosta tuli viis senttiä ulos päästä
kun piti kokoajan Kuunnella.
Tämmöstä tää usein on.
Limiiteillä reissataan.
Kyllä kotiin on aina niin ihana päästä,
omin avuin.
Kotimatkalla on tämäkin kuninkaallinen pitkän seilaamisen jälkeen.
Pihalle purjehti oikein jahti siipineen.
Meillä kun ei sitä sääliä edelleenkään tunneta.
Penkit irti ja suuliin.
Auto talliin ja täys rähinä päälle.
No mahtui se sinne, sitähän sää kysyit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti