Kolme kertaa mopar

 Seiskakakkonen on nyt todella työn alla.

Pakosarjaa asennetaan, puretaan, asennetaan,

 tehdään muutoksia, hitsaillaan, manataan ja taas asennetaan.

Putket ei nyt oikein mene putkeen

jos olen oikein ymmärtänyt.

Minun osuuteni tässä hommassa on ratin vääntäminen.

Joku ottaa jonnekin kiinni.

Mut entäs jos ajais vaan silleen ettei ottais mitään tiukkoja kurveja.

Aika pätevän näköistä.

Ehkä on parempi ettette kokeile tätä kotona.

Tarkoitus oli nostaa konetta 

että toi pakosarja olis saatu sinne jonnekin.

Minut määrättiin vääntämään pikkutunkin vipua noin puoli kierrosta vastapäivään.

Vanerinpalat levis mutta ilmeisesti meni niinku piti.

Mitään ei mennyt rikki 

eikä kukaan loukkaantunut.

Sarkkeriin vaihdettiin sitte puola.

Ja ei muuta ku koeajolle.

Kolme kilometriä.

Onneks osui bussipysäkki kohdalle.

Tää on niin tuttua nykyään.

Tienposkessa konepelti ylhäällä.

Harrastaminen on joskus tällaistäkin.

Ei se aina ole helppoa.

Hälläri huoltoautolle ja käynnistysyrityksiä.

Turhaan.

Hinausköyden haku. 

Naapurilta.

(Tosin takakopassa olis ollut...)

Ja meikäläinen hinaamaan.

Ja oli täydellinen hinaus, kuulemmma,

oikeesti.

Multahan sujuu kaikki, 

se sen kummempaa ole,

hyvä mikä hyvä.

Vikakoodiksi pääteltiin seuraavaksi joku sytytysloota,

joka vaihdettiin.

Luovuttajana seiskakakkonen.

Se saa kuulemma uuden ja huipumman.

Nyt tuntuu toimivan oikeinkin hyvin.

Tänään lähdin kruisailemaan

otin likkakaverin mukaan,

kun personal mekatsu ei ollu saatavilla.

Epäilyttää noi eturenkaat kun ne veulaa.

Ei sitte tarttis yksin alkaa tien päällä rengashommiin.

Turhanpanttina sekin tyyppi istui autossa noin neljä tuntia.

Ei jouduttu rengashommiin.

Höpöttikin siinä niin että

jäiköhän minulta paljonkin Tärkeitä vikaääniä rekisteröimättä.

Onneksi ainakin pystyin seuraamaan mittaristoa:

Lataus toimi hyvin koko ajan.

Ja uskalsin pitää jopa ajovaloja päällä.

Öljynpaineet nätisti kohdallaan, nou problem sillä saralla

Vauhtimittari sallituissa rajoissa,

mieluummin vähän alle ku yli 

kun noi eturenkaat veulaa.

Gasoline näytti reissun alussa 3/4 tankkia,

reissun lopussa sitten jonkin verrankin vähemmän.

No onneks rahalla sitä saa.

Är-oo ja rairairai!

Moottorin lämpötilasta ei havaintoa 

kun kuulemma piuhat irrotettu.

No ei ainakaan kiehunut kun ei höyrynny.

Ja  seuraavaks tämän värssyn kolmas mopar esittäytyy: 

Pihalla poikkesi yks päivä tällainenkin avo.

Oli niin tutunnäköinen että

tuli melkein ikävä omaa.

Saan kuulemma kyllä kesällä lainata autoani 

jos haluan.

Ihan reilua.

(Sivuhuomautuksena: Huom. sarkkerin tuuletus...)

Elikkäs Fury III vm 70

Pitihän sitä tuonkin konehuonettakin vilaista.
Eihän se ole harrastaja eikä mikään
jollei ymmärrä konepellin alle kurkata.
Eikä sen niin väliä vaikkei siitä mitään ymmärtäisikään.
Kyllä minäkin niitä motteja sujuvasti katselen.

No eikös tässä tapauksessa huomio kiinnitynyt punaisiin torviin

joita oli nelin kappalein.

Koesoitto

ja sen jälkeen kysymys 

myyks ja mitäs pyydät?

Nyt soi sitten seiskakakkosessa

joku post call

vähän niinku se jäätelöauton tunnari.

Tosi uskottavaa.