Osa 1. Hoitoon
Saatiin taas pitkästä aikaa jotain säpinää siistiksi haravoimalleni (mainos!) pihalle. Talon tapoihin kuuluvasti ensin vedettiin konepelli ylös ja katsottiin miltä mylly näyttää. Aika magnumilta näytti.
Eli tällainen komistus se meidän uusi hoitoauto nyt sitten on. Hyvin kuulemma tarkeni näin lokakuun lopullakin vielä muutaman sata kilometriä ajella katto alhaalla. Tosiavoautomiehen asennetta!
Tasapuolisuuden vuoksi on sitten takakopankin luukku avattu ja auto näyttää kuin olis lentoon lähdössä. Aavistaakohan se että tällä pihalla saattaa joutua rälläköinnin uhriksi.
Tässä oli sitten hoitoauton saattaja, vähän tommonen räyhä tyyppi. Pääsin tyyppiä tyypittämään apukuskin ominaisuudessa. Kerron huomenna sitten tarkemmin mitä niskani tykkäsi kyydistä. Siinä on semmonen manuaalinen automaatti. Ei voinut olla huomaamatta kun vaihdetta vaihdettiin, se kuulemma kuuluu olla semmosta nykimistä. Annas olla jos meikäläinen vaihtaisi tuon pihalla olevan manuaalisen pikkuaurin vaihteita tollai niin ehkä vaihtuisi kuski. Ja jos sitten yrittää sillai pehmeesti vaihtaa vaihteita niin jo valitetaan että älä luistata kytkintä. No, ainahan ne apukuskit osaa paremmin ajaa.
Tämä Z28 on sitten kuulemma aika tärkeä juttu mainita. Kova peli mutta silti en tehnyt tarjousta.
Osa 2. Pihalle
Suulin ovesta katsottua.
Siinä se projekti vielä on ilman sitä apurunkoa...
...ja tässä sitten jo sama peli pihalla!
Erinäisistä syistä johtuen ei ollut omia vanteita ja renkaita eteen, niin lainattiin hiukan yksiä hoitovanteita että saatiin ihanasti chopattu fury pois suulista tilaa antamaan tuolle punaiselle kolmesataselle. Ihan on komeat vanteet, ei siinä mitään, mutta jotenkin ne nyt näyttää omituiselta tossa.
Tuleeks aika kähee pirssi, häh?
Osa 3. Todiste
Siivosin aikani kuluksi tuon moottorikorjaamotilankin. Nyt sitten kuulemma ainakin kaikki on hukassa. Olen kyllä täysin erimieltä. Nyt tiedän mitä kaikkea siellä on ja missä. Olenhan meidän talouden virallinen etsijä jonka puoleen käännytään kun on taas kerran laskenut käsistään jotain jonnekin tai on joskus nähnyt jotain jossain mutta ei enää muista missä ja koska.
Onkohan se muuten miehen geeneissä että samalla kun ne avaa minkä tahansa oven niin aina suusta pääsee kysymys "missä?" Erityisesti vaatekaapit ja keittiön kaapit ovat niin hankalia tapauksia että taitaa miesparoilla jo hiki helmeillä amisviiksissä pelkästä ajatuksestakin jos joutuu ihan itse kaivamaan kaapista sukkansa tai sokeripussin.
Tsorge te kaikki sadattuhannet miehet ympäri maailman jotka blogiani luette, en tietenkään tarkoittanut juuri teitä!
Todiste nro 2.
Tuli myös todistettua että eipä tiedä Kalifornian termiitit kestävästä rakentamisesta yhtään mitään. Niin vaan mureni niittenkin pesä Suomen armaassa suvessa. Kuvassa samainen ukkoslinnun kaasarista poistettu rakennelma jonka laitoin ulos näytille keväällä ja josta on kuvakin täällä jossain aikaisemmin. Nyt olisi kyllä Ameriikan termiiteillä palaverin paikka.
Tällä kertaa en aio laittaa mitään typerää loppukevennystä, vaan nyt tulee pelkkää asiaa.
Kellokäden puolella on imuventtiili ja apukuskin paikalla on pakoventtiili. Imuventtiilit ovat isompia. Imuventtiileitä viritetään tekemällä ne isommiksi. Mitä enemmän on imukapasitettia sitä tehokkaampaa. Sehän nyt on ihan fakta homma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti